Matkaoppaan mukaan Georgioupolis oli vuonna 1993 pieni kalastajakylä, jossa oli asukkaita vain 300. Matkaan lähdettiin jälleen äkkilähdön voimin ja odotukset rauhallisesta kyläelämästä toteutuivat.

Hotelli sijaitsi noin 4 minuutin kävelymatkan päässä uimarannalta. Kylässä oli yksi keskusaukio, jonka ympärillä oli pääasiassa pari kuppilaa, kauppa, pari tavernaa, autovuokraamo ja nahkatavarakauppa.

Parhaimmat ruuat sai läheltä saarta halkovaa päätietä, kylästä johtavan ulosmenotien varrelta. Pienen kylän verkkaine elämänmeno oli rauhoittavaa. Uimarannalla vaelsi melkein päivittäin vuohilauma ja joka päivä oli kylässä sähkökatkos, joka johtui paikallisten sähkömiesten lakosta. Koko kylä pimeni, vain keskusaukion yhdessä tavernassa oli agregaatti, jolla se sai valaistuksen ylläpidettyä. Muutoin sähkökatkoksen aikaan kylän ainoa valaistus oli kymmenet öjylamput tavernoissa ja kotien ikkunoilla.

Kylässä virtaavan joen lukuisiin kilpikonniin tutustuminen vuokratulla polkuveneellä oli oikeastaan parasta aktiviteettia, mitä kylällä oli antaa. Iltaisin sillalle saapui hippi-tyylinen vanha maalattu hippivolkkari, joka kuljetti kylän muutamia nuoria diskoon jonnekin kylän ulkopuolelle.

Matka Geourgioupoliin oli mukava ja lämminhenkinen. 2 viikkoa kylän raitilla kuljettuaan sai jokaiselta suunnalta iloisia kalimeeroja ja jassuja. Iloisia ihmisiä, upea hiekkaranta, aamuinen kalastajapaattien saapuminen laituriin, upea eucalyptspuiden reunustama tie, viikunapuut, pieni poliisiasema. Ne ovat jääneet mieleen. Ja tietenkin Kournas-järvi.

Nykyään Georgioupoliksessa on elämänmeno muuttunut, kylä kasvanut selkeästi turisti-vetoisemmaksi ja ulkoasu turismin myötä kohentunut.  Onko se sitten pelkästään hyvä asia, sitä e tiedä. Mielelläni olisin palannut takaisin, mutta se takapajuisen pikkukylän elämänmeno on kyllä jo mennyttä.

Ja asukkaitain Geourgioupoliksessa on nykyään jo 800.