Petellä intti käyty, elämä edessä. Ennen tulevaisuuden suunnan hahmottamista lomailua erilaisessa ympäristössä kuin ennen.

Agia Marina on samaa "kylien" viertaa, kuin Maleme, Platanias jne. Kaikki Chaniasta pois johtavan rantatien varrella kylä toisensa jälkeen. Vieri vieressä hotelleja, huoneistoja, MiniMarketteja ja turistikauppoja. Tällä lomalla oltiin hakemassa rantaa, ei muita odotuksia. Ja se odotus tosiaan täyttyi.

Hotelli oli mukava, aivan rannalla sijaitseva. Aamulla rantaan ja iltapäivällä siestalle sisälle, ennen pimentyneen illan ruokailua hyvässä tavernassa. Tavernoja oli reilusti, osassa tosin reilut turistihinnatkin. Mutta tärkeintä ietenkin oli hyvä fiilis ja ilmapiiri.

Agia Marinassa nähtiin reissujen ensimmäiset torakat, saatiin työtarjouksia hotelliin seuraavaksi kesäksi, juotiin Takiksen tekemiä maukkaita drinkkejä, syötiin hyvin, reissattiin naapurikaupungeissa prätkällä, Samarian rotkon reunamilla sorateillä monttupyörällä, nukuttiin hyvin ja nautittiin viimeisenä päivänä sadepisaroista, jotka haihtuivat kuumalta asvaltilta heti siihen pudottuaan.

Jos haet matkalta sitä oikeaa ja aitoa Kreikkaa, nämä Chanian esikaupungin pikkukylät eivät pysty valitettavasti sitä tarjoamaan. Mutta jos tyydyt turistipalveluihin, hienoon hiekkarantaan ja hyviin kulkuyhteyksiin saarella, niin ehkä silti siellä viihdyt. Moni ihminen palaa vuosi toisensa jälkeen näille hotellialueille lomailemaan, joten kai näissäkin jokin taika on.

Länsi-Kreeta on kuitenkin loistava paikka tutustua saareen. Vuoristot, pienet kylät, Samarian rotko, Elafonissin ranta... Kartassa on punaisilla viivoilla paikat, joissa ollaan oltu vähintään 2 viikkoa ja valkoisilla pisteillä merkattu paikat, jotka ollaan tietoisesti ajettu katsomaan. Lisäksi ollaan pysähdytty monissa niin pienissä kylissä, ettei niitä ole edes kartalla. Moni pieniin kyliin vievä tie ei ole edes uusimmissa tiekartoissa.

 

 

Matkaoppaan mukaan Georgioupolis oli vuonna 1993 pieni kalastajakylä, jossa oli asukkaita vain 300. Matkaan lähdettiin jälleen äkkilähdön voimin ja odotukset rauhallisesta kyläelämästä toteutuivat.

Hotelli sijaitsi noin 4 minuutin kävelymatkan päässä uimarannalta. Kylässä oli yksi keskusaukio, jonka ympärillä oli pääasiassa pari kuppilaa, kauppa, pari tavernaa, autovuokraamo ja nahkatavarakauppa.

Parhaimmat ruuat sai läheltä saarta halkovaa päätietä, kylästä johtavan ulosmenotien varrelta. Pienen kylän verkkaine elämänmeno oli rauhoittavaa. Uimarannalla vaelsi melkein päivittäin vuohilauma ja joka päivä oli kylässä sähkökatkos, joka johtui paikallisten sähkömiesten lakosta. Koko kylä pimeni, vain keskusaukion yhdessä tavernassa oli agregaatti, jolla se sai valaistuksen ylläpidettyä. Muutoin sähkökatkoksen aikaan kylän ainoa valaistus oli kymmenet öjylamput tavernoissa ja kotien ikkunoilla.

Kylässä virtaavan joen lukuisiin kilpikonniin tutustuminen vuokratulla polkuveneellä oli oikeastaan parasta aktiviteettia, mitä kylällä oli antaa. Iltaisin sillalle saapui hippi-tyylinen vanha maalattu hippivolkkari, joka kuljetti kylän muutamia nuoria diskoon jonnekin kylän ulkopuolelle.

Matka Geourgioupoliin oli mukava ja lämminhenkinen. 2 viikkoa kylän raitilla kuljettuaan sai jokaiselta suunnalta iloisia kalimeeroja ja jassuja. Iloisia ihmisiä, upea hiekkaranta, aamuinen kalastajapaattien saapuminen laituriin, upea eucalyptspuiden reunustama tie, viikunapuut, pieni poliisiasema. Ne ovat jääneet mieleen. Ja tietenkin Kournas-järvi.

Nykyään Georgioupoliksessa on elämänmeno muuttunut, kylä kasvanut selkeästi turisti-vetoisemmaksi ja ulkoasu turismin myötä kohentunut.  Onko se sitten pelkästään hyvä asia, sitä e tiedä. Mielelläni olisin palannut takaisin, mutta se takapajuisen pikkukylän elämänmeno on kyllä jo mennyttä.

Ja asukkaitain Geourgioupoliksessa on nykyään jo 800.

Edellisen vuoden reissulla ihastuttiin niin kovin Rethymnoniin, että sinne halusimme uudestaan. Matka oli jo varattu ja mieli korkealla, kun uutisissa kerrottiin Lomamatkojen menneen konkurssiin. Kesätyökassasta oli jo maksettu varausmaksu, joten ei auttanut kuin jäädä odottamaan mahdollisia halpoja äkkilähtöjä.

Onneksi löytyi matka sopivana ajankohtana, kohde tosin oli Rodos, joka ei periaatteessa tuntunut kohteena kovin houkuttelevalta. Mutta parempi sekin, kuin ei mitään.

Säät olivat taas suotuisat tällä 2-viikkoisella. Hotellin nimi on painunut jo unholaan, mutta se sijaitsi noin 5 minuutin kävelymatkan päässä Tuuliselta rannalta.

Rodoksen kaupunki oli ihan kiva, varsinkin vanha kaupunki. Tosin loman parasta antia oli varmastikin prätkäreissut Lindokseen ja muutamaan pieneen kylään. Falirakissa kävimme "ohimennen" toasteilla ja kadut olivat siellä saaneet juuri uuden asfalttipinnan. Kaikki oli kliinistä ja kiiltävää, hotellit uusia ja värikkäitä. Falirakia juuri rakennettiin turistien paratiisiksi. Jaiks.

Rodoksella palvelua sai paljon suomen kielellä, mikä ei erityisesti säväyttänyt. Mutta tulipahan nähtyä. En kaipaa takaisin, paitsi ehkä sinnen aurinkoon lepäämään. Ensimmäinen aurinkoihottumani puhkesi tällä reissulla, apteekissa farmaseutti (tai joku muu "jiatroos") katsasti sen ja antoi aika tehokkaan täsmälääkkeen. Siitä plussaa.

Matkamuistelmia... Onpas tuosa reissusta jo aikaa. Mutta niin oli loistava reissu, että vielä tänäkin päivänä muistan monta juttua, kuin eiliseltä päivältä. Matka oli myös ensimmäinen poikaystävän kanssa kahdestaan tehty.

Rethymnon oli tuolloin 16 vuotta sitten vasta turismiin heräilevä kaupunki. Majoituimme aivan rannan tuntumassa, El. Venizelou -kadulla olevassa Plaza-huoneistohotellissa. Matka varattiin kesätyörahoilla Lomamatkojen kautta ja kahden viikon hinnaksi 2-kerroksisessa kaksiossa, jossa alakerrassa pieni sisääntuloterassi ja yläkerrassa noin 15 m2 aurinkoparveke tuli 2195 markkaa / hlö. Melko halpaa :)

Rethymnon ei vielä tuolloin tuntenut siistiä rantakatua, vaan matka keskustaa kohti taittui jalkaisin soratietä pitkin. Liikenne oli verkkaista ja joka päivä rannan tuntumaan ilmestyi melonikärryn kanssa kauppias huutelemaan " Allo, Allo, Merloo... Allo Merlo". Tarttuva ja mieleen painuva myyntilause.

Ruokapaikaksi vakiintui Iliaksen pieni taverna. Taverna sijaitsi jossain rantakadun suuntaisella tiellä, mutta tarkka sijainti on jäänyt unholaan. Ensimmäiset kokemukset tsatsikista oliat loistavat ja rakkaus kreikkalaista ruokaa kohtaan syttyi välittömästi.

Ikää meillä ei ollut vielä vuokrata autoa, joten vuokrasimme pariksi päiväksi polkupyörät, joilla tutustuimme kaupunkiin ja Fortezzan linnoitukseen. Petrillä riitti ikä tosin moottoripyörään, joten pari päivää ajelimme Viragolla pitkin saarta. Katsastimme mm Hersonissoksen, Agios Nicolaoksen ja Kritsan kylän ja tapojemme mukaan poikkesimme jatkuvasti merkityiltä kaduilta. Vuorilta löytyy mahtavia pieniä kyliä, joissa on ystävällisiä ja hymyileviä ihmisiä.

Muistona mielessä siintää myös pommiin nukuttu viimeinen aamu, jolloin heräsimme tavarat pakkaamatta turtistibussin tööttäykseen tien varrella. Jos joku luulee, että tavaroiden pakkaaminen vie aikaa, on hän väärässä. Aikaa ei paljon kulunut ja kaikki pääsimme onnellisesti ajoissa lentokentälle.

Ensimmäinen matka Rethymnoniin sytytti rakkauden Kreikkaan.